Pääkirjoitus, 9.5.2014
Vuoden ensimmäinen Solubiologi-lehti on jälleen teemanumero, joten tästä lehdestä löydät kolme syöpätutkimukseen liittyvää erinomaista artikkelia. Ensimmäisessä jutussa Petra Miikkulainen ja Krista Rantanen kertovat hypoksian eli hapenpuutteen merkittävästä roolista syövän synnyssä ja etenemisessä. Uudenlaisia syöpälääkkeitä puolestaan käsitellään Jenni Mäki-Jouppilan artikkelissa, jossa kerrotaan mitoosiin kohdistetuista syöpälääkkeistä. Kolmannessa artikkelissa Sakari Knuutila kertoo uuden polven sekvensointimenetelmästä, jolla voidaan yhdellä testillä todeta kaikki suolistosyövän kliinisesti merkittävät mutaatiot.Näiden artikkelien lisäksi tämä Solubiologi-lehti sisältää kaksi aivan erityistä juttua. Viime syksynä kuulimme surullisen uutisen sairaalasolubiologi Immo Rantalan menehtymisestä. Suomen Solubiologit ry:n perustamisen ideoinut ja Solubiologi-lehden päätoimittajanakin toiminut Immo Rantala toimi hyvin aktiivisesti sairaalasolubiologien yhdistyksessä ja pätevyyslautakunnassa. Lisäksi hänen ansiostaan dosentit ovat saaneet käyttöönsä ylisolubiologi-nimikkeen. Tästä lehdestä löydät Anita Naukkarisen koskettavan kirjoituksen Immon muistolle.
Iloisempana uutisena kerrottakoon, että vuosi 2014 on Suomen Solubiologit ry:lle juhlavuosi, sillä yhdistyksemme juhlii huikeaa 40-vuotista taivaltaan. Sira Torvisen kirjoittama juttu Suomen Solubiologit ry:n historiasta kertoo yhdistyksemme perustamisesta sekä toiminnasta nykypäivänä. Myöhemmin tänä syksynä koko yhdistys juhlii Jyväskylän yliopistolla järjestettävässä 40-vuotisjuhlassa, johon kaikki jäsenemme ovat lämpimästi tervetulleita! Tarkempi aika sekä juhlan ohjelma julkistetaan myöhemmin yhdistyksemme nettisivuilla (www.suomensolubiologit.fi) sekä jäsenillemme lähetettävässä kutsukirjeessä.
Seuraava Solubiologi-lehti ilmestyy syksyllä uuden päätoimittajan johdolla, sillä lehtemme etsii uutta päätoimittajaa tehtävän hienosti hoitaneen Juha Matilaisen jättäessä päätoimittajan työt. Ilmoituksen päätoimittajan hausta löydät tästä lehdestä sekä yhdistyksemme nettisivuilta.
Tämän pääkirjoituksen myötä Suomen Solubiologit ry sekä Solubiologi-lehden toimituskunta toivottavat kaikille lukijoille mielenkiintoisia lukuhetkiä sekä iloista ja aurinkoista kesää!
Elina Siljamäki
Puheenjohtaja
Suomen Solubiologit ry
Artikkeli 1. Hypoksian rooli syövän synnyssä ja etenemisessä, Petra Miikkulainen (FM) ja Krista Rantanen (FT).Syöpäsoluille tyypillinen voimakas jakaantuminen ja usein epänormaalisti rakentunut verisuonitus muodostavat syöpäkasvaimeen alueita, joilla esiintyy hapenpuutetta. Hapenpuute eli hypoksia on yksi syövän ominaisista piirteistä ja sen on osoitettu vaikuttavan monella tapaa syövän syntyyn ja etenemiseen. Pääasiallinen hypoksiavasteen säätelijä soluissa on hypoksia-indusoituva tekijä (HIF), jonka tiedetään vaikuttavan satojen geenin säätelyyn. HIF sekä sen kohdegeenit ovat usein voimakkaasti ilmentyneitä syövissä ja niiden korkeat tasot korreloivat syövän huonon kliinisen ennusteen kanssa. Syöpäsolujen mukautuminen vähähappiseen ympäristöön voi myös valikoida aggressiivisimmat solut selviytymään, jolloin syövän hoidettavuus tavanomaisilla keinoilla heikkenee.
Artikkeli 2. Solunjakautuminen syöpälääkkeiden kohteena, Jenni Mäki-Jouppila (FM).Monet käytössä olevat syöpälääkkeet vaikuttavat syöpäsolujen ohella myös potilaan terveisiin soluihin. Tulevaisuuden syöpälääkkeistä pyritäänkin kehittämään syöpäsoluspesifisempiä haitallisten sivuvaikutuksien välttämiseksi. Yksi keino lisätä lääkeaineiden selektiivisyyttä on pyrkiä kohdistamaan niiden vaikutukset reaktioihin, joita erityisesti syöpäsolut käyttävät hyväkseen. Koska syöpäsolut lisääntyvät hallitsemattomasti, on niiden jakautumisprosessi yksi mahdollisista kohteista uusia syöpälääkkeitä kehitettäessä. Mitoottisiin proteiineihin ja prosesseihin vaikuttavat terapiamuodot tarjoavat mahdollisuuden vaikuttaa ensisijaisesti vain aktiivisesti jakautuviin soluihin. Tässä artikkelissa käsitellään mitoosiin kohdistettuja lääkeaineita syöpäsolujen jakautumisen salpaajina.
Artikkeli 3. Hoidollisesti merkittävien mutaatioiden testaaminen suolistosyövässä kohdistetulla uuden polven sekvensoinnilla, Sakari Knuutila (FT), Neda Mosakhani (LT), Virinder Sarhadi (FT), Satu Mäki-Nevala (FM), Tiina Wirtanen (bioanalyytikko), Marja-Liisa Karjalainen-Lindsberg (LT), Pekka Ellonen (FM) ja Pia Österlund (LT).Levinneen suolistosyövän täsmähoito edellyttää monien mutaatioiden KRAS-, NRAS-, BRAF- ja PI3K- geeneissä samanaikaisen tutkimisen. Tämän tutkimuksemme tavoite oli selvittää uuden polven sekvensointi (NGS) -menetelmän soveltuvuutta suolistosyövässä mahdollisesti merkittävien mutaatioiden osoittamiseksi. Tavoitteemme oli edelleen selvittää, onko potilailla hoitotulosta selittäviä aloitusmutaatioita (engl. driver mutations), erityisesti EGFR-signalointireitin geeneissä. NGS-menetelmällä selvitettiin 192 suolistosyöpään liittyvien geenien kaikkien eksonien mutaatiostatus. Vähintään yhdessä 192 tutkitusta geenistä 71 %:lla (12/17) potilaista todettiin mutaatio/mutaatioita. Merkittävimmät mutaatiot olivat TP53-, EGFR-, ERBB2 (HER2)-, ERBB3-, FLT4-, ja KDR (VEGFR)- geeneissä. Uutena havaintona totesimme mutaatiot efriinigeeneissä yleisiksi (35 %). Molekulaarisesti kohdistettujen hoitojen edellyttämät aloitusgeenien lukuisat mutaatiot voidaan luotettavasti testata FFPE-(formaliiniin fiksatuista ja parafiiniin valetuista) -näytteistä uuden polven sekvensoinnilla yhdellä ainoalla analyysilla.
