Solubiologi 1/2018
16.6.2018Pääkirjoitus, 28.05.2018
Suomen kesä on alkanut erittäin lämpimästi ja kesän tuloon liittyy tietysti myös vuoden ensimmäinen Solubiologi. Tämän vuotisen kevään numeron aloittaa Marjaana Parikainen, joka avartaa meille kollageeni I:stä sitovan α2β1-integriinin roolia eturauhassyövässä, ja tämän vaikutusta geeniekspressioon ja invaasioon. Seuraavaksi Teemu Syrjälä kertoo meille brominoituneista palonestoaineista ja niiden vaikutuksista syöttösoluihin. Tämänkertaisen tietopaketin päättää Moona Huttusen ulkomaankirjeenvaihtotervehdys, jossa käydään läpi hänen jo kolme vuotta kestäneitä seikkailuitaan Lontoossa University Collegessa, Englannissa.
Tänä kesänä saimme mahdollisuuden lähteä laboratorioryhmän kanssa joukolla Suomea pakoon vierailulle TuE:hen (Technische Universiteit Eindhoven) Eindhoveniin, Hollantiin, jossa tapasimme ryhmänjohtajamme Cecilia Sahlgrenin toisen ryhmän tiimiläisiä. Ahkerana professorina Cecilia pyörittää siis kahta kokonaisuutta, ja olihan se mielenkiintoista päästä tutustumaan teknillisen yliopiston työtapoihin ja tekniikkoihin. Tämä alunperin 1956 perustettu yliopisto kouluttaa pääasiassa insinöörejä teknologian alalla, mutta solu- ja kudostekniikan ja mikrofabrikoinnin laboratoriot yhdistävät solubiologiaa ja biotekniikkaa. Yhteistyö insinöörien ja solubiologien välillä on tärkeässä asemassa TuE:ssa, kun kehitetään esimerkiksi keinotekoisia sydänläppiä tai mikrosiruja, joilla halutaan simuloida erilaisia olosuhteita, joihin solut voivat joutua. Lopullisena päämääränä on kehittää niin sanottuja organ-on-a-chip –menetelmiä, joilla voitaisiin simuloida kokonaisia elimiä pienoismallissa.
Tämä jäänee omalta osaltani päätoimittajuuteni viimeiseksi Solubiologi-lehdeksi, koska syksyllä puikkoihin tarttuu J.J. Hyvää kesän jatkoa kaikille toivottaa SEb ja koko Solubiologin väki.
– Sebastian Landor
”I am the easy-going doctor who does not need to salute properly. You will find that I am always removing my gloves. The reason for my lab coat being a slightly different color to yours is never explained.”
1. Artikkeli. Kollageenireseptori α2-integriini säätelee eturauhassyöpäsolujen geeniekspressiota ja invaasiota, Marjaana Parikainen (FM)
Erikoistyössä tutkittiin α2-integriinin vaikutusta eturauhassyöpäsolujen geeniekspressioon sekä solujen migraatioon ja invaasioon neljällä α2-integriiniä erilaisesti ilmentävällä DU145-solutyypillä. α2-integriinin havaittiin säätelevän tiettyjen geenien ilmentymistä sekä RNA- että proteiinitasolla mutta se ei vaikuttanut säätelemiensä proteiinien lokalisaatioon solussa. Lisäksi havaittiin, että α2β1-kollageeni I -vuorovaikutus lisäsi solutyyppien välisiä RNA-tason ilmentymiseroja suurimmalla osalla tutkituista 12 geenistä, minkä perusteella α2-integriinin aktivoituminen ja signalointi ligandivuorovaikutuksessa säätelee näiden geenien ilmentymistä. α2-integriiniä ilmentävät solut invasoivat enemmän Matrigeeliin ja kollageeni I:een kuin α2-integriiniä ilmentämättömät solut. Tulosten perusteella α2β1-integriiniin kohdentuvaa syöpähoitoa voitaisiin mahdollisesti hyödyntää eturauhassyövän luumetastaasien estämiseen.
2. Artikkeli. The effects of some common brominated flame retardants (bfrs) on cell degranulation and cell viability in a mast cell line, Teemu Syrjälä (Biomedical Laboratory Scientist, Bachelor of Health Care; EQF6)
The aim of this study was to investigate the effects of two commonly used brominated flame retardants, tetrabromobisphenol A (TBBPA) and hexabromocyclododecane (HBCD), on degranulation and viability of a mast cell line RBL-2H3. Assays measuring and monitoring cell viability and the release of inflammatory proteins via degranulation were developed. The results showed that both TBBPA and HBCD cause substantial cell death over a long-term exposure in vitro. Both compounds caused some degranulation of the cells, although the results from HBCD turned out to be quite modest compared to those gotten from TBBPA. TBBPA greatly induced cell death by apoptosis while only a very small degree of necrotic cell death was observed. While the degree of necrosis caused by HBCD remains unknown, it was shown to also induce apoptotic cell death at least to some extent. The study concludes that TBBPA, based on the results, does seem to be a mast cell sensitizing agent. HBCD has great potential to have similar effects, although this requires further research.
3. Artikkeli. Ulkomaankirjeenvaihtaja, London University College (UCL) Englanti, Moona Huttunen (FT)
